Yrttien kasvatus osa 2: kuusi helppohoitoista aurinkoisen paikan yrttikasvia

Jaa tästä hyvät jutut kavereillekin!

Edellisessä Yrttien kasvatus postauksessa puhuttiin yrteistä hieman yleisluontoisemmin, nyt lähdetään tekemään eri lajeihin lähempää tuttavuutta!

Tässä osassa keskitymme lajeihin, jotka viihtyvät erityisen hyvin aurinkoisella kasvupaikalla. Maan on näille yrteille syytä olla melko hiekkapitoista ja hyvin vettä läpäisevää.

Tässä postauksessa mukana on:

  1. Iisoppi
  2. Kangasajuruoho
  3. Mäkimeirami
  4. Sitruuna-ajuruoho
  5. Sitruunakissanminttu
  6. Sitruunamelissa

 

Valitse oikea kasvupaikka

Nämä yrtit sopivat erinomaisesti myös kivikkopenkin koristukseksi. Jos haluat kasvattaa yrttisi ruukuissa, käytä kaktusmultaa tai kevennä tavallista puutarhamultaa reippaasti hiekalla. Jos istutat yrtit maahan, muotoile penkki kohopenkiksi.

Näille yrteille erityisesti märkyys on myrkkyä! Kasvualustan on siis syytä olla läpäisevä.

Mutta aurinkoa nämä yrtit rakastavat yli kaiken! Sitä saisi tulla mielellään ihan aamusta iltaan, mutta jos on pakko valita jommankumman välillä, niin mieluummin sitten sieltä puolesta päivästä eteenpäin.

No niin, käydäänpä sitten läpi tämän päivän vieraat yksitellen…

 

1. Iisoppi

Tieteellinen nimi:

Hyssopus officinalis

Alkuperä ja kansanperinne:

Iisoppi kasvaa luonnonvaraisena Etelä- ja Itä-Euroopassa sekä Lounais-Aasiassa. Pohjoismaihin se levisi luostarilaitoksen kautta ja sitä on Suomessa viljelty tiettävästi 1600-luvulta lähtien. Sitä on pidetty “puhtauden yrttinä” ja sen tuoksuvia oksia on kätketty mm. morsiuskimpuissa.

Muita nimityksiä iisopille:

Isoppi, rohtoiisoppi

Kasvuvaatimukset:

Iisoppi rakastaa aurinkoa ja lämpöä! Se sopii hyvin aurinkoisen perennapenkin reunuskasviksi. Versot ovat puutuvat ja iisoppia voikin käyttää myös matalana leikattuna raja-aitana vaikka yrttitarhassa.

Talvenkestävyys on kohtalainen, ainakin lumen alla. Iisoppi tekee myös runsaasti siemeniä, jotka otollisissa oloissa kasvavat pikkutaimiksi. Siementaimissa on usein värivaihtelua valkoisesta punaiseen ja siniviolettiin.

Käyttö:

Iisoppi on ehkä hieman aliarvostettu mausteena, sillä tuoreena se on melko kitkerän makuinen. Kuivattuna se sopii kuitenkin erinomaisesti pippurin korvikkeeksi patoihin ja muihin haudutettaviin ruokiin.

Rohtona iisoppi tunnetaan “rintalääkkeenä”. Versojen kukkalatvoista on tehty rohtoja keuhkoputkentulehdukseen ja astmaan. Iisopista tehdyn eteerisen öljyn sisältämät ketonit tuhoavat bakteereita ja edistävät ruuansulatusta, mutta voivat myös aiheuttaa suurempina määrinä kouristuksia. Iisoppi lisää myös virtsaneritystä.

Ulkoisesti kasvia on käytetty haavojen, ihosairauksien ja mustelmien hoitoon.

2. Kangasajuruoho

Tieteellinen nimi:

Thymus serpyllum 

Thymus tarkoittaa voimaa ja rohkeutta, tai se on johdos kreikan sanasta “thymon”, joka merkitsee tuoksuvaa uhria. Serpyllum tulee kreikan kielen sanasta “herpein”, ryömiä´, mikä viittaa kasvin maanmyötäisiin pitkiin versoihin.

Alkuperä ja kansanperinne:

Kangasajuruoho on Itämeren seudulla luonnonvarainen kasvi ja levisi Suomeenkin ihan itse jääkauden jälkeen. Se on kiinnostanut rohtona jo pitkään voimakkaan tuoksunsa ansiosta ja sitä on käytetty hoitamaan ummetusta sekä hengitystietauteja.

Muita nimityksiä kangasajuruoholle:

Ajuruoho, harakanvarvas, kangaskanerva, maarianheinä, muistoruoho, nummenkukostus, nummitee, pyttyheinä, sajuheinä, sydänriisiheinä

Kasvuvaatimukset:

Kangasajuruoho on parhaimmillaan paahteisella paikalla ja se sopii hyvin myös kivikkopenkkiin. Se leviää mattomaisesti ja tukahduttaa melko hyvin rikkakasveja.

Kangasajuruohon talvenkestävyys on hyvä, kunhan kasvupaikka pysyy kuivana. Märkyyttä se ei siedä sen enempää kesällä kuin talvellakaan!

Käyttö:

Jos et vielä sitä hokassut, kangasajuruoho on siis kotimainen versio timjamista! Eli se käy mausteena samoihin ruokiin, joihin timjamikin. Erityisen hyvin ajuruohon aromit pääsevät oikeuksiinsa liha-, muna- ja pastaruoissa.

Kangasajuruoho on myös erinomainen teeyrtti ja helppo kuivata pienissä nipuissa roikottaen.

 

3. Mäkimeirami

Tieteellinen nimi:

Origanom vulgare

Origanum tulee kreikan kielen sanoista “oros” ja “ganos”, jotka tarkoittavat vuorten kaunistusta. Vulgaris puolestaan tarkoittaa yleistä.

Alkuperä ja kansanperinne:

Myös mäkimeirami kuuluu Suomeen itsekseen levinneisiin kasveihin. Keittiössä on tutumpi sen eteläinen versio, oregano, mutta se on avomaalle istutettuna huomattavasti arempi kasvi. Mausteena meille tuotava oregano sisältää useimmiten hieman myös mäkimeiramia, vaikka pääosan siitä muodostaa eteläisemmän Origanum onites kasvin hienonnetut kukat.

Muita nimityksiä mäkimeiramille:

Espanjanhumala, metsämeirami, metsämirrami, nestepuna, oregano, sydämenvahvistus, tschajuheinä, uniruoho, villimeirami

Kasvuvaatimukset:

Mäkimeirami on todella kestävä ja helppohoitoinen kasvi puutarhassa, kunhan kasvupaikka on aurinkoinen ja kasvualusta vettä läpäisevää. Se leviää myös siementämällä ja voi muodostaa laajoja, tiheitä kasvustoja.

Mäkimeirami on erinomainen perhos-, mehiläis- ja kimalaiskasvi, joten sitä kannattaa puutarhaan istuttaa, vaikkei sen maustekäyttö innostaisikaan.

Käyttö:

Itse käytän mäkimeiramia oreganon sijaan kaikessa, mihin sekin sopii. Se on aromiltaan hieman terävämpi, mutta toisaalta miedompi. Kuivaaminen onnistuu hienosti nippuina roikottaen.

Mäkimeirami sopii hyvin myös tuoksuttajaksi kukkakimppuihin, niin tuoreisiin kuin kuiviinkin. Sitä voi hyvin kasvattaa myös ihan koristekasvina amppeleissa ja ruukuissa.

 

4. Sitruuna-ajuruoho

Tieteellinen nimi:

Thymus x citriodorus

Alkuperä ja kansanperinne:

Sitruuna-ajuruoho on tarha-ajuruohon ja nurmiajuruohon risteymä. Se on puhtaasti viljelykasvi, jota ei luonnosta löydy (ellei ole puutarhasta sinne levinnyt).

Kasvuvaatimukset:

Tarha-ajuruohon talvenkestävyys on Suomessa hieman heikko, mutta sitruuna-ajuruohon jopa hyvä! Kasvupaikkavaatimukset sillä ovat hyvin samankaltaiset kuin kangasajuruoholla.

Käyttö:

Sitruuna-ajuruoho on yksi suosikkiyrteistäni kalaruoissa. Se on myös erinomainen teeyrtti. Sitruunainen aromi vain voimistuu kuivattaessa. Myös tuoreena se soveltuu erinomaisesti kaikkeen mihin tykkäisi laittaa timjamia ja sitruunaa!

Vaikka kangasajuruoho on ikivanha rohtokasvi, ei sitruuna-ajuruoholla ole ihan samanlaista mahtia.

 

5. Sitruunakissanminttu

Tieteellinen nimi:

Nepeta cataria ssp. ‘citriodora’

Alkuperä ja kansanperinne:

Sitruunakissanminttu on aitokissanmintun muunnos. Aitokissanmintun tapaan se saattaa kiinnostaa kissojakin, mutta oman kokemuksen mukaan sitruuna-aromi kyllä toimii enemmänkin karkoitteena kissoille.

Kasvuvaatimukset:

Sitruunakissanminttu viihtyy kuivahkossa ja aurinkoisessa paikassa, mutta ehkä hivenen multavammassa kuin edelliset yrttikasvit. Omien kokemusteni mukaan talvehtiminen on varminta hiekkapohjaisessa maassa, mutta multavammassa lehtisato on runsaampi ja mehevämpi.

Sitruunakissanminttu leviää herkästi myös siementämällä, jos sen annetaan niin tehdä.

Käyttö:

Sitruunakissanminttu on yksi suosikkejani. Se nimittäin talvehtii meidän hiekkaisessa maassa erinomaisesti ja korvaa huomattavasti herkemmän sitruunamelissan tuorekäytössä täysin. Sitruunainen aromi on vahva ja säilyy myös kuivatussa yrtissä.

Lehtisatoa kannattaa käyttää erityisesti nuorena ja tuoreena. Myöhemmin lehdet puutuvat ja minttuinen aromi tulee voimakkaammin esiin.

 

6. Sitruunamelissa

Tieteellinen nimi:

Melissa officinalis
 
Melissa tulee kreikan kielen mehiläistä tarkoittavasta sanasta, officinalis tarkoittaa lääkkeenä käytettyä.

Alkuperä ja kansanperinne:

Sitruunamelissa on kotoisin Vähästä-Aasiasta, mistä se on levinnyt Välimeren alueelle ja edelleen Saksan kautta Pohjolan luostareihin. Alunperin se oli vain mehiläis- ja rohtokasvi, mutta nykyään hyvin yleinen mausteyrtti.

Sitruunamelissaa pidetään useissa maissa sydämen ilon yrttinä, sillä sen on katsottu vahvistavan sydäntä.

Muita nimityksiä sitruunamelissalle: 

Hunajakukka, melissi, sitroonamelissi, sydämenvahvistusyrtti

Kasvuvaatimukset:

Sitruunamelissan talvehtiminen Suomessa on epävarmaa. Mutta jos onnistut, todennäköisesti hämmästyt! Monivuotinen sitruunamelissa on nimittäin kuin eri kasvi kaupan tuttuun ruukkuyrttiin verrattuna. Sen varret puutuvat ja lehdet ovat pienet, kovat ja ryppyiset. Se myös kukkii runsaasti ja kauniisti valkein kukin.

Riippuen siitä, haluatko kasvattaa sitruunamelissaa yksi- vai monivuotisena, se kaipaa hieman erilaista kasvupaikkaa. Yksivuotisena kasvatettaessa multava, kosteana pysyvä kasvualusta on paras. Monivuotinen taas kaipaa ehdottomasti läpäisevää kasvualustaa ja kannattaa ennemmin istuttaa kivikkopenkkiin kuin multamaahan.

Käyttö:

Sitruunamelissan käyttöön tuskin tarvitsee ketään opastaa? Se on erityisesti juomien mauste, mutta lehdet sopivat hyvin sekä koristeeksi että mausteeksi melkeinpä kaikkeen, mihin vain sen sitruunainen aromi sopii.

Monivuotisen sitruunamelissan aromi on terävämpi ja se säilyy kohtalaisesti myös kuivatussa yrtissä.

 

Seuraavassa osassa Yrttisarjaa esittelen multavassa ja ehkä hieman varjosemmassakin kasvupaikassa viihtyviä yrttejä…

Makua ja elinvoimaa yrteistä e-kirjat

Jätä kommentti