fbpx

Pihalla Auringon Tahtiin -blogi

Minun tarinani

 

Pihalla Auringon Tahtiin -blogi syntyi helmikuussa 2017. Sen pisti alulle rakkauteni puutarhaan ja luontoon sekä haluni jakaa tietoa helposta, rennosta ja luontoa kunnioittavasta puutarhan hoidosta. 

Muutamassa kuukaudessa se kasvoi kokeiluprojektista minulle hyvin rakkaaksi ystäväksi ❤, yhteistyökumppaniksi ja huipputärkeäksi osaksi yritystäni, Puutarha Auringontähteä. 

Tässä oma tarinani siitä, miten tavallisesta toimistotyöläisestä tuli puutarhayrittäjä ja intohimoinen luonnonmukaisen pihanhoidon puolestapuhuja.

Aluksi hieman taustaa…

Syntyisin olen Helsingistä ja sieltä monien eri vaiheiden kautta päätynyt tänne Pohjois-Karjalaan, Liperin Ylämyllylle. Kauaksi kaikesta tai kaiken keskelle, ihan miten haluaa asian nähdä. (Itse ajattelen jälkimmäisellä tavalla…)

Nuorena luontorakkauteni kohdistui enemmän eläimiin kuin kasveihin. Haaveilin vielä yläkouluiässä eläinlääkärin ammatista, mutta elämä vei sitten teini-iässä hieman eri suuntiin kuin olin suunnitellut.

Vuonna 1992 valmistuin kirjanpitäjäksi, eli laskentatoimen merkonomiksi. Laman keskelllä tein vuosia erilaisia pätkätöitä, kunnes saimme ihanan pojan alkuvuodesta 1997. Jäin silloin kotiäidiksi. Yksi motiivi tähän oli, että koin jatkuvan pätkätyöläisyyden todella stressaavana.

Puutarhakärpänen puraisi minua samoihin aikoihin äidiksi tulon kanssa.Asuimme silloin ihanassa 50-luvun omakotitalossa rehevine puutarhoineen. Puutarhajuttujen opiskelu alkoi ihan alkeista, en alussa tiennyt edes, mikä on perenna!

Muutto maalle 

Tammikuussa 2000, kun kuopuksemme oli juuri syntymäisillään, mieheni bongasi lehdestä ilmoituksen vanhasta maatilasta.

Meillä oli ihana omakotitalo Joensuussa, enkä ollut todellakaan lähdössä sieltä mihinkään muualle kuin pariksi päiväksi synnytysosastolle mikä päivä hyvänsä.

Mutta kevään aikana ilmoitus toistui, ja toistui, ja toistui, eikä jättänyt rauhaan. Mikä siinä sitten niin ihmeellistä oli? No, ”tila rajoittuu Pyhäselän rantaan” -kohta.

Kukapa ei olisi haaveillut talosta järven rannalla, lähellä kaupunkia? Ja tämä paikka oli nyt juuri sellainen. Vain 10 km Joensuun torilta, järven rannassa, 9 ha peltoa ja metsää. Pakkohan sitä oli lähteä katsomaan, vastasyntynyt vauva turvakaukalossaan ja kolme-vuotias isoveli toisessa kädessä.

Hankien keskellä oli pieni, vanha talo, piharakennuksia, ympärillä lumikenttää silmänkantamatttomiin sekä koivu- ja kuusimetsää. Eihän siitä sitten enää voinut eroon päästä, ja kaupat tehtiin toukokuun lopussa.

 

Ensimmäinen kesä

Ensimmäinen kesä meni maalla asumiseen totutellessa ja sekä iloisten että vähemmän iloisten yllätysten kanssa ihmetellessä.

Talo oli hyisen jäinen vielä kesäkuun alussa. Niin käy, kun hirsitalo on kylmillään yhden talven. Leivinuunikin oli käyttökiellossa ja saunan savuhormi oli tehty ilmastointiputkesta.

Odotin vajaan kahden hehtaarin pellon olevan kesantopelto, mutta yllättäen sinne pärisyttelikin maatalouskoneet kylvöhommiin! Selvisi, että pelto oli vuokrattu ja siinä tulisi ainakin vielä tänä kesänä kasvamaan kauraa.

Rannassa lepikon seassa ollut lautatönö, jota välittäjä oli sanonut jalassaunaksi (”todennäköisesti ihan purkukuntoinen”) paljastuikin jalasmökiksi. Jossa oli kuusi kerroshetekkaa, kaappeja, valtavat määrät vanhoja vaatteita. Ja kaiken keskellä olivat hiiret pitäneet juhliaan jo useamman vuoden. Ei mikään ihana siivouskohde.

Talo lämpeni viimein kesäisessä auringossa ja tuli tarve avata makkarin ikkuna. Ulommaisen ikkunan alapoka putosi maahan ja valtava muurahaisten armeija alkoi kipittää sisälle.

Päätimme, että ei meillä sittenkään ole liian kuuma nukkua. Varsinkaan, kun ei se uni nyt tulisi kuitenkaan. Remonttitarpeet eivät tainneet rajoittua siihen keittiön uusimiseen, mikä olikin mennyt yllättävän kivasti.

Mutta oli myös iloisia yllätyksiä!

Pihapiiri oli aivan upea!

Kun omenapuut ja mansikat siisteissä riveissä kukkivat alkukesästä, kun löytyi mahtava maakellari (oli lumen alla piilossa kaupantekohetkellä), kunpiharakennukset olivat täynnä vanhoja tavaroita (lue ”aarteita”), murheet ja huolet jäivät taka-alalle.

Järvelle pääsy oli hankalaa kosteikon ja parimetrisen järviruokometsän läpi, muttaranta oli aivan mahtava. Kova hiekkapohja, ei kiviä, vaan loivasti syvenevää rantaa niin pitkälle kuin jaksoi kävellä.

Raivasimme sinne polun ruovikon läpi ja teimme rantaan retkiä isoveli isän reppuselässä ja kuopus sitterissään maitokärryissä.

 

Tuli vahva olo ”tästä ei lähdetä kuin hautuumaalle”!

 

Kaurapelto ja sen takana Pyhäselkä, vuonna 2000.

    

Ensimmäiset vuodet

Ensimmäiset vuodet menivätkin sitten remontoidessa ja rakentaessa, taloa ja pihaa.

Ja samalla sivusilmällä taaperoita vahtiessa. Leikkimökin ympärille aidattiin 60 cm korkealla puutarha-aidalla pojille “laidun”, jossa saivat turvassa leikkiä, kun isi ja äiti remontoi :)!

Minulla ei ollut mitään työpaikkaa odottamassa, enkä todellakaan halunnut palata siihen pätkätyörumbaan enää pienten lasten äitinä!

Vuokralla ollut pelto oli todella hyvässä kunnossa ja vuokrasopimus loppumassa. Ja niin sattui tilaisuus ja motiivi samaan saumaan: keväällä 2003 lähdin opiskelemaan puutarhuriksi.

Vakaana aikomuksena oli opiskelujen aikana keksiä jokin keino hyödyntää pelto ja tilan sijainti lähes keskellä kaupunkia. Alussa mielessä oli jonkinlainen marjanviljely, mutta melko pian syntyi ajatus taimitarhasta…

Päätökseen johti 3 tärkeää syytä:

  • ihastuin siemeniin ja kasvien lisäämiseen ollessani harjoittelemassaJoensuun upeassa kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa
  • näin opiskellessani, miten kotimainen taimituotanto ja sen myötä kotimaiset perinnekasvit ovat jäämässä pahasti ulkomaantuontien jalkoihin ja halusin tehdä asialle jotain
  • halusin perustaa taimimyymälän, jossa ihan aloittelijakin uskaltaisi pyytää apua ja saisi ymmärrettäviä neuvoja pihanhoitoon 

 

Puutarha Auringontähti perustettiin vuonna 2005

Hyvin hissukseen, voimien ja rahojen mukaan on sitten toimintaa kasvatettu. Ja samalla opiskeltu kasvien, puutarhan ja luonnon ihmeellistä maailmaa.

Kun aloitin yrittäjänä, pidin tärkeänä tehdä asiat ”ammattimaisesti”. Emokasvit istutettiin tiukkoihin riveihin ja kaikenlaisesta pikkupiipertämisestä koitettiin päästä eroon.

Emotarha
Emokasvien kasvatusta riveissä.

Ajattelin, että ammattilaisella ei ole varaa tunteilla kasvien ja puutarhan kanssa, kaiken pitää olla tehokasta, taloudellista ja suunnitelmallista.

Vuosien kuluessa tämä alkoi kuitenkin tuntua paitsi tylsältä ja ikävältä, myös ihan järkyttävän työläältä.

Tein paljon työtä vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Ajattelemattta sen enempää, onko sille oikeasti mitään kasvien hyvinvointiin liittyvää perustetta.

Hyvä esimerkki tästä oli emotarhamme, jonka kitkemiseen käytin joka kesä viikkoja. Eikä se silti ollut koskaan siisti, eikä kasvit voineet hyvin.

Luomu kaappasi vallan 2013

Yksi elämän motoistani on:

Jos asialle ei mitään voi, turha valittaa. Jos voi, korjaa se!

Niinpä vuonna 2013 lopetin valittamisen ja ryhdyin määrätietoisesti korjaamaan ongelmaa! Ensimmäisenä toinen puolikas emotarhasta tehtiin kokonaan uusiksi.

Riveistä luovuttiin ja tehtiin iso yhtenäinen istutusalue. Suunnittelin istutuksen luonnon mallin mukaan monilajiseksi, jossa on puita, pensaita, perennoja ja maan pinta kasvien peitossa kokonaan.

Emotarha muutoksen jälkeen
Uusi emokasvien istutusalue toisena keväänä. Puut ja pensaat ovat vielä pieniä, mutta ero kasvien viihtymisessä ja hoidon työmäärässä näkyi jo selvästi.

Yllätyin itsekin, miten valtava vaikutus tällä oli työmäärään: kitkemiseen riitti viikkojen sijaan nyt muutama päivä! Ja kasvit voivat valtavan paljon paremmin, jolloin sain myös myyntiin taimia enemmän ja helpommin.

Ristin menetelmän mielessäni Luonnon Malliksi ja aloin noudattaa sitä kantavana periaatteena kaikissa istutuksissa ja puutarhan alueissa.

Puutarhatyöt sujuivat ja nautin kasvien ja asiakkaiden kanssa työskentelystä entistä enemmän. Mutta yrittäjänä koin pienoisen kriisin 2015 syksyllä, jolloin meinasin jo heittää puutarhahanskat kokonaan tiskiin! Voit lukea siitä lisää täältä.

Luovuttamisen sijaan lähdin kuitenkin kehittämään yrityksen toimintaa. Halusin viedä tätä Luonnon Mallia eteenpäin ja sen pohjalta lähdin kehittämään toimintaa uusille urille.

Tästä haaveesta syntyi sitten Pihalla Auringon Tahtiin -blogi.

Taimia kasvatamme ja myymme edelleen, mutta sen rinnalle on kasvanut paljon, paljon muutakin. Olen suureksi ilokseni päässyt jakamaan rennon, helpon ja luontoa kunnioittavan pihanhoidon sanomaa suurelle joukolle pihaihmisiä monilla eri tavoilla: blogissa, somessa, Pihakirjeissä sekä verkkokurssien ja e-oppaiden muodossa.

Tuotevalikoimakin on laajentunut luonnonmukaisilla pihanhoitotuotteilla sekä Bokashituotteilla. Syksyllä 2018 on aukeamassa Auringontähden Puoti vanhaan navettaan. Se tulee taas laajentamaan tuotevalikoimaa ja palveluja, mutta mihin suuntaan, se on vielä osin arvoitus ja osin salaisuus 😉.

 

Mistä Puutarha Auringontähti sai nimensä?

Tätä minulta usein kysytään.

Auringontähti (Telekia speciosa) on kestävä perinneperenna, jonka näin ensimmäistä kertaa ollessani harjoittelemassa Botaniassa. Se
  • tuoksuu mäntysuovalta,
  • on melko hidaskasvuinen alussa, mutta juurruttuaan kestää sitkeästi kaikki tuulet ja tuiskut
  • leviää siemenistään, jotka ovat myös maistuvia luonnon elikoille
  • antaa tilaa myös muille, eikä ole mikään tilan- tai ravinteiden hamstraaja
  • sopeutuu hyvin erilaisiin kasvuoloihin, ei ole mikään nirso ja vaativa
  • on ulkonäöltään tanakka, iso ja ehkä hieman rujo.
Nämä piirteet kuvaavat hyvin myös sekä itseäni että Puutarha Auringontähteä!

Tutustu helppoon, rentoon ja luontoa kunnioittavaan pihanhoitoon Pihalla Auringon Tahtiin -blogissa tästä.