Yrttien kasvatus osa 3: multavan maan yrtit

Yrttien kasvatus osa 3: multavan maan yrtit

Edellisessä Yrttien kasvatus postauksessa käytiin läpi aurinkoisen ja kuivan paikan yrttikasveja. Tällä kertaa otetaan esittelyyn multavan paikan maustekasvit.

Nämä kasvit kaipaavat tyypillisesti ravinteikasta ja hyvin vettä pidättävää kasvualustaa. Osa viihtyy jopa melko varjossakin.

Tässä postauksessa mukana on:

  1. Lipstikka eli liperi
  2. Mintut
  3. Basilikat
  4. Saksankirveli
  5. Korianteri
  6. Stevia

 

Valitse oikea kasvupaikka

Näissä yrteissä on mukana sekä monivuotisia että yksivuotisina kasvatettavia lajeja. Erityisesti basilika rakastaa myös lämpöä, joten sen kasvatus onnistuu parhaiten kasvihuoneessa tai muuten erityisen lämpimällä ja suojaisella paikalla.

Kaikkia näitä voit kasvattaa myös ruukussa, mutta lipstikka ja saksankirveli kasvavat niin isoiksi, että ihan pikkuastia ei niille riitä. Ne sopivatkin hyvin vaikkapa kasvimaan reunaan tai jopa perennapenkkiin kasvamaan.

Kaikki nämä kaipaavat runsaasti ravinteita ja kärsivät kuivuudesta. Kasvualustaksi sopii hyvin peruslannoitettu puutarhamulta ja monivuotisia kannattaa lannoittaa vuosittain typpipitoisilla lannoitteilla. Myös eloperäiset katteet sopivat näille kasveille hyvin; ne sekä lannoittavat että pitävät maan kosteampana.

 

1. Lipstikka eli liperi

Tieteellinen nimi:

Levisticum officinale 

Levisticum tulee latinan sanasta “levare”, parantaa, ja officinalis tarkoittaa lääkkeenä käytettyä.

Alkuperä ja kansanperinne:

Liperi kasvaa Etelä-Euroopassa luonnonvaraisena, mutta alunperin sen arvellaan tulevan Persiasta. Se on todella vanha rohtokasvi, jota jo muinaiset roomalaiset käyttivät vatsavaivoihinsa. Liperi kuului niiden 90 kasvin joukkoon, joita Kaarle Suuri määräsi alusmaissaan kaikki kasvattamaan.

Suomessa liperiä on perinteisesti käytetty talon ympärillä rottien ja luteiden karkotuskasvina. Sitä löytää edelleen vanhoilta asuinpaikoilta ihan Oulua myöten.

Muita nimityksiä liperille:

Liperstikka, lipistikka

Kasvuvaatimukset:

Liperi viihtyy parhaiten hyvin ravinteikkaassa, kosteassa, kuohkeassa, kalkkipitoisessa ja multavassa kasvualustassa. Liian aurinkoisella paikalla lehdet kellastuvat nopeasti, joten puolivarjoinen kasvupaikka on paras.

Liperi kuuluu nitraatteja kerääviin kasveihin, joten sille voi erityisesti suositella pitkävaikutteisia eloperäisiä lannoitteita ja katteita.

Käyttö:

Liperi on tunnettu “lihaliemikuutiomausteena” ja saksankielisillä alueilla siitä käytetäänkin usein nimitystä Maggikraut. Syynä on sen voimakkaasti sellerimäinen maku, jossa on myös vivahteita sipulista, palsternakasta ja persiljasta.

Liperi sopii parhaiten kypsennettäviin ruokiin, tuoreena sen maku on todella vahva ja terävä. Jos korvaat liemikuution lipstikan lehdellä, vähennät samalla suolaa!

Rohtona liperistä voi käyttää lehtiä ja juuria. Se on virtsaneritystä lisäävä, kouristuksia laukaiseva ja ruokahalua parantava rohto. Myös yskänrohtona sitä on käytetty.

2. Mintut

Tieteellinen nimi:

Mentha

Minttujen suvun nimi Mentha tulee kreikan kielen sanasta “minthe”. Tarun mukaan Persefone muutti mustasukkaisuuksissaan Minthe-nimisen nymfin mintuksi.

Alkuperä ja kansanperinne:

Mintut on maailman eniten viljeltyjä maustekasveja, ja lajikkeita on satoja. Niitä myös kasvaa luonnonvaraisena lähes kaikkialla maailmassa, myös Suomessa.

Koska mintut risteytyvät herkästi keskenään, useampia lajikkeita kasvatettaessa uusia lajikkeita tupsahtelee herkästi siementaimina. Osaa mintuista ei voikaan lisätä kuin vain suvullisesti, ei siemenistä. Tällainen on mm. tunnettu piparminttu.

Viihtyessään minttu on kova leviämään maavarsiensa ja juurenpätkiensä avulla. Usein suositellaankin istuttamaan se maahan esim. pohjattomaan ämpäriin, joka rajaa sen leviämistä.

Kasvuvaatimukset:

Mintut viihtyvät parhaiten kosteassa, multavassa ja ravinteikkaassa kasvualustassa. Myös aurinkoa ne kaipaavat runsaasti. Eri lajit poikkeavat hieman kasvuvaatimuksiltaan, mutta nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitä voimakkaampi on aromi, sitä vaativampi minttulajike on myös kasvuolojen suhteen.

Mintut riseteytyvät todella herkästi ja jos istutat pihallesi useampia eri minttuja, ne ovat kohta todennäköisesti kasvattaneet keskenään ihan uniikin uuden lajikkeen! Näin kävi meilläkin: minulla oli viherminttua, kähäräminttua sekä luonnonvaraista rantaminttua kasvamassa. Nykyään on epämääräistä sekoitusta, jolla on piirteitä näistä kaikista ja joiden siemenjälkeläiset yllättävät aina!

Onneksi kaikki mintut ovat kuitenkin syötäviä, eli risteytyminen ei sinänsä käyttöä haittaa. Kannattaa vain maistaa lehteä ensin, jotta tietää miten voimakas aromi kyseisessä yksilössä on.

Käyttö:

Minttu lienee kaikille tuttu mauste. Sitä voit käyttää tuoreena tai kuivattuna monenlaisiin juomiin ja ruokiin. Lehdistä tislattua haihtuvaa öljyä käytetään myös lääkkeisiin ja kosmetiikkaan.

Rohtona se edistää ruoansulatusta ja toimii myös hengitystieoireisiin lievittävänä lääkkeenä.

 

3. Basilikat

Tieteellinen nimi:

Ocimum basilicum 

Basilikan suvun nimi tulee kreikankielisestä sanasta “basileus”, kuningas.

Alkuperä ja kansanperinne:

Basilika on kotoisin Intiasta, mutta on jo hyvin varhain levinnyt länteen päin. Sitä on löytynyt jopa Egyptin pyramidien uumenista. Hinduille basilika on edelleen yrteistä pyhin ja sitä kasvatetaan temppeleiden ympäristössä ja uhrataan jumalille.

Basilika on yksivuotinen kasvi, eli sitä ei kannata yrittää talvettaa.

Kasvuvaatimukset:

Basilika on erittäin kylmänarka kasvi ja kasvu kärsii jo +5 asteessa. Se vaatiikin lämpimän, tuulensuojaisen ja aurinkoisen kasvupaikan. Kasvihuoneessa se menestyy mainiosti ja on lisäksi hyvä kumppanuuskasvi tomaatille. Avomaalle basilika on aina syytä istuttaa esikasvatetuista taimista, jotta se ehtisi kasvattaa hyvän sadon. Kasvihuoneessa saattaa suorakylvötkin ehtiä satokokoon.

Basilikoja on monia eri lajikkeita, joiden ominaisuudet hieman vaihtelevat. Suurilehtiset ovat parhaita tuorekäyttöön, sillä sekä pakastaminen että kuivaaminen on haastavaa. Pakastamisessa ongelmana on, että usein lehdet paleltuvat ennen jäätymistä. Silloin tuloksena on pahanmakuista, mustaa mössöä…

Pieni- ja kovalehtiset basilikat voi myös kuivata. Erityisen hyvin oman kokemuksen mukaan kuivattavaksi soveltuu kaneli- ja sitruunabasilikat. Hyvin pienilehtinen ja tiiviinä pallona kasvava kääpiöbasilika taas sopii erityisen hyvin ruukkukasvatukseen.

Kasvualusta basilikoilla saa olla hyvin vettä pidättävää ja ravinteikasta multaa.

Käyttö:

Basilika viihtyy tomaatin seurassa paitsi kasvun aikana myös ruokalautasella! Eri basilikoilla on erilaisia aromeita, joista osa on mausteisempia, osa makeita ja osa jopa hedelmäisiä.

Basilikaa pidetään sydäntä vahvistavana ja masennusta lievittävänä rohtona. Se parantaa myös ruoansulatusta ja virkistää.

Basilikoja on tulossa myös verkkokauppaan myyntiin kesällä.

 

4. Saksankirveli

Tieteellinen nimi:

Myrrhis odorata

Myrrhis tulee hajustetta tarkoittavasta sanasta ja lajinimi odorata tarkoittaa myös tuoksuvaa.

Alkuperä ja kansanperinne:

Saksankirveli on kotoisin Etelä-Euroopasta, missä sitä on viljelty laajalti. Myös Suomessa se on vanha viljelykasvi, jota saattaa löytää myös viljelyjäänteenä vanhoilta asuinpaikoilta.

Muita nimityksiä saksankirvelille:

Espanjankirveli

Kasvuvaatimukset:

Saksankirveli viihtyy parhaiten tasaisen kosteassa, ravinteikkaassa multamaassa. Puolivarjo on parempi kuin jatkuva paahde. Kuivuutta saksankirveli kestää huonosti, mutta ei se myöskään viihdy liian tiiviissä savimaassa hyvin.

Saksankirveli tekee isoja siemeniä, jotka myös itävät helposti. Pikkutaimia saattaa keväällä nousta kuin “sieniä sateella” emokasvin lähiympäristöön. Saksankirveli tekee syvän paalujuuren, minkä takia pikkutaimet kannattaa siirtää jo pieninä uusille kasvupaikoille. Jos taimen pääjuuri katkeaa, se ei yleensä selviä hengissä siirrossa.

Saksankirveli sopii hyvin myös koristepenkkiin puolivarjoisalle tai varjoisalle kasvupaikalle. Se herää kasvuun hyvin varhain keväällä ja pysyy vihreänä pitkälle syksyyn asti. Kooltaan se on iso ja näyttävä kasvi, kasvaa lähes metrin korkuiseksi ja kukkii vaalein sarjakukin.

Käyttö:

Saksankirveli on makea, aniksenmakuinen yrtti. Se sopiikin erityisen hyvin jälkiruokien maustamiseen ja sillä voi korvata ruoan sokeriakin. Sen sokeripitoisuus voi olla jopa 40%!

Nuoret pehmeät lehdet sopivat niin salaattiin kuin kypsennettäviinkin ruokiin. Vihreät suuret siemenet ovat myös käyttökelpoisia, niitä voi imeskellä kuin karkkia. Kypsyttyään siemenet ovat ruskeita ja kivikovia.

Rohtona saksankirveli on lievästi antiseptinen ja virtsaneritystä lisäävä.

Saksankirveliä on tulossa verkkokauppaan myyntiin kesällä.

 

5. Korianteri

Tieteellinen nimi:

Coriandrum sativum
Coriandrum nimi viittaa kreikan sanaan “koris” tai “koros”, mikä tarkoittaa ludetta.

Alkuperä ja kansanperinne:

Korianteri on yksi vanhimmista maustekasveista ja se mainitaan jo Raamatussa. Luonnonvaraista kantaa siitä ei enää ole tiedossa. Kotoisin se on Välimeren eteläisiltä ja itäisiltä alueilta.

Korianteri haisee pahalta, eli luteelta. Sen kypsissä hedelmissä on kuitenkin raikkaan appelsiinimainen tuoksu ja maku. Korianterista on viljelyssä kahta eri muotoa: lämpimissä maissa viljeltävä isohedelmäinen muoto (Coriandrum sativum var. vulgare) ja Euroopassa viihtyvä pienihedelmäinen muoto (Coriandrum sativum var. microcarpum).

Suomessa viljely on vähäistä, koska lyhyen kasvukauden lajikkeita on ollut vähän saatavissa.

Kasvuvaatimukset:

Korianteri vaatii lämpimän kasvupaikan, ravinteikkaan ja hyvin kalkitun multamaan. pH saisi olla 6,5-7,5 välillä. Seisovaa vettä tai tiivistä maata se ei siedä, vaan kasvualustan tulisi olla kuohkeaa ja ilmavaa.

Haasteena korianterin kasvatuksessa on sen vaatima pitkä kasvuaika. Hedelmien tuotanto Suomen oloissa avomaalla on heikkoa, mutta lehtisatoa saaa kohtalaisesti. Kasvihuoneessa viljely tietysti pidentää kasvukautta, jos vain kestää sen hajun :)!

Korianteri on yksivuotinen kasvi.

Käyttö:

Euroopassa korianterista käytetään yleensä hedelmiä, mutta Aasiassa myös vihreitä lehtiä. Lehtien maku on omalaatuinen, joidenkin mielestä hyvä, toisten mielestä karmea (itse edustan jälkimmäistä näkökulmaa).

Rohtona korianteri voi lievittää vatsaoireita. Armas J. Pulla kertoo Mausteet kirjassaan, että näin korianterista sanailivat Salernon tohtorit:

Korianteri on rohtoa parasta,
kun on mullistusta mahassa.
Silloin tuuli, jok´ pempusta puhaltaa,
on hiljaista ihan, ei paukkuvaa!

 

 

6. Stevia

Tieteellinen nimi:

Stevia rebaudiana
 

Alkuperä ja kansanperinne:

Stevia on kotoisin Etelä-Amerikasta, jossa sitä on käytetty vuosisatojen ajan. Meillä Euroopassa se on kuitenkin melko tuore tulokas. Kiinnostus steviaan on kasvanut erityisesti tarpeesta vältellä sokeria: se onkin jopa sokeria makeampaa ja huomattavasti terveellisempää.

Kasvuvaatimukset:

Stevia on monivuotinen kasvi, mutta trooppista alkuperää, joten se ei talvehdi ulkona Suomessa. Jos kasvatat sitä ruukussa, voit kuitenkin koittaa myös talvetusta sisätiloissa.

Trooppisena kasvina stevia rakastaa lämpöä. Istuta se siis kasvihuoneeseen tai hyvin lämpimälle ja tuulensuojaiselle paikalle ulos. Kasvualusta saa olla multava ja ravinteikas, hyvin kosteutta pidättävä.

Käyttö:

Steviaa käytetään makeuttajana, joten se sopii erityisen hyvin juomiin ja jälkiruokiin. Sitä voi kuivattaa talven varalle nippuina roikottaen.

 

Seuraavassa osassa Yrttisarjaa esittelen ravinteikkaassa, mutta läpäisevässä multamaassa viihtyviä yrttejä…

Makua ja elinvoimaa yrteistä e-kirjat

2 kommenttia artikkeliin ”Yrttien kasvatus osa 3: multavan maan yrtit”

  1. Haha huomaa kyllä että kansan jakautuessa korianterin vihaajiin ja rakastajiin taitaa artikkelin kirjoittaja kuulua ensimmäisiin! Meillä koko perhe RAKASTAA korianteria eikä 7 pussia siemeniä riitä mihinkään! Onneksi lehden kasvavat nopeaa auringossa ja lämpimässä ja yhdestä ruukusta leikkaa usean salaatin. En ole aivan varma mitä tarkoitat hedelmällä, mutta korianterin siemen on maustesekoituksissakin käytetty hienonnettuna. Kauden lopulla annankin yrttiruukkujen mennä kukintaan ja kerään siemenet talven morttelisekoituksiin (NAM!).

    • Olet oikeassa :)! Kokeilin sen kasvatusta yhtenä vuonna ja pakko myöntää, että kokemus ei todellakaan ollut miellyttävä. Jännä yrtti kyllä siinä mielessä, että makuhan siinä ei ole ollenkaan niin paha kuin haju :D! Saattaapi olla, että lapsuuden kokemukset marjaluteen päätymisestä ihanan marjan mukana suuhun ovat vain jättäneet niin voimakkaan, negatiivisen mielleyhtymän tuohon aromiin, että siitä ei yli tahdo päästä…

Jätä kommentti