Yrttien kasvatus osa 4: helpot yrtit

Yrttien kasvatus osa 4: helpot yrtit

Yrttien kasvatus -sarjassa on päästy neljänteen osaan. Nyt pääsevät esittelyyn ne maustekasvit, jotka eivät ole turhan kranttuja kasvupaikan suhteen.

Näitä voit istuttaa esim. kasvimaahan, tavalliseen perennapenkkiin tai ruukkuun, ihan normaaliin puutarhamultaan. Paikka voi olla aurinkoinen tai puolivarjoinen.

Tässä jaksossa esittelyyn pääsevät:

  1. Ruoho- ja kiinansipuli
  2. Pohjanruusujuuri
  3. Salvia
  4. Tilli
  5. Persilja
  6. Samettirakuuna

 

Kasvupaikka

Näistä yrteistä osa on monivuotisia, osa taas vain yhden kesän ilo. Mutta vaatimattomia nämä ovat kaikki, eli viihtyvät hyvin monenlaisissa kasvupaikoissa.

Mullaksi kannattaa valita ns. normaali puutarhamulta, eli sama tavara mitä esim. käytät kasvimaalla tai perennapenkeissä. Aurinko tekee näillekin yrteille hyvää, mutta puolivarjossakin ne viihtyvät kuitenkin ihan kivasti.

Kaikki tässä artikkelissa mainitut yrtit sopivat erinomaisesti myös ruukkukasvatukseen. Monivuotiset voit talvettaa ruukuissaan (siitä lisätietoa löydät täältä) tai istuttaa ne talveksi maahan. Sipuleita voit myös hyötää sisällä ikkunalla jo varhain keväällä kasvuun ja saat näin ihanaa varhaissatoa!

 

1. Ruoho- ja kiinansipuli

Tieteellinen nimi:

Allium schoenoprasum (ruohosipuli)

Allium tuberosum (kiinansipuli)

Alkuperä ja kansanperinne:

Ruohosipuli on Suomessa luonnonvaraisenakin esiintyvä kasvi. Sen voit löytää Etelä- tai Lounais-Suomen saaristojen ja rantojen kallioisilta paikoilta.

Maustekasvi se on ollut jo pitkään. Sitä on siirretty luonnosta kasvamaan talojen seinustoille ja kukkapenkkeihin. Maustamisen lisäksi sitä on käytetty rohtona mm. hengenahdistukseen, yskään ja keripukkiin.

Kiinansipuli puolestaan on nimensä mukaisesti kotoisin Kauko-idästä, missä sitä on kasvatettu tuhansia vuosia. Suomeen se rantautui kuitenkin vasta 1980-luvulla.

Muita nimityksiä ruohosipulille:

Ruoholaukka, ruoho-lööki

Kasvuvaatimukset:

Molemmat sipulit viihtyvät hyvin multavassa puutarhamaassa. Ne kasvavat mätästäen ja jakamalla niitä on helppo lisätä laajemmalle. Erityisesti ruohosipuli on myös kaunis koristekasvi punaisine pallokukkineen.

Kiinansipuli on hieman kotimaista ruohosipulia herkempi ja hidaskasvuisempi.

Käyttö:

Sipuli on sipuli, kaikkihan sen tuntee! Kiinansipulin aromi on valkosipulimainen ja littanat lehdet ovat hieman kovempia kuin ruohosipulin pillimäiset lehdet.

Molemmat ovat parhaimmillaan tuoreena silppuna, kuivaamista ne eivät oikein kestä. Jos haluat säilöä ruoho- tai kiinansipulia, se kannattaa silputa valmiiksi rasiaan/pussiin ja pakastaa.

Ruohosipuli sisältää runsaasti C-vitamiinia sekä rautaa ja A-vitamiinin esiastetta karoteenia.

 

2. Pohjanruusujuuri

Tieteellinen nimi:

Rhodiola rosea

Tieteellisen nimet molemmat osat viittaavat ruusuun.

Alkuperä ja kansanperinne:

Ruusujuuri kuuluu Suomen alkuperäiskasvistoon. Se on tuntureiden kasvi, joka viihtyy purojen ja jokien varsilla sekä kalliotörmillä ja kivikkoisilla soilla.

Ruusujuuri sekoitetaan usein maksaruohoihin, joiden kanssa se sukua onkin. Niistä poiketen se viihtyy kuitenkin paremmin hieman kosteammilla kasvupaikoilla.

Ruusujuurta on kutsuttu Pohjolan ginsengiksi sen monimuotoisten terveysvaikutustensa takia. Sen juuri tuoksuu voimakkaasti ruusulle ja sitä käytetään myös kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena.

Muita nimityksiä pohjanruusujuurelle:

Ruusujuuri, kivihorma

Kasvuvaatimukset:

Ruusujuuresta on viljelyssä useita eri kantoja. Alkuperäisellä kotimaisella pohjanruusujuurella on vaaleankeltainen kukinto, mehikasvimaiset pulleat lehdet ja se kasvaa pallomaisena. Se viihtyy hyvin normaalissa puutarhamullassa, mielellään puolivarjoisalla kasvupaikalla. Talvimärkyyttä se kestää kuitenkin huonosti, joten maan on hyvä olla läpäisevää.

Muita ruusujuuri lajeja puutarhoissa on mm. idänruusujuuri (Rhodiola kirilowii) ja sen voimakkaan punakukkainen muoto punaruusujuuri (Rhodiola kirilowii var. rubra), tiibetinruusujuuri (Rhodiola heterodontum) ja himalajanruusujuuri (Rhodiola wallichiana).

Käyttö:

Ruusujuurta voi käyttää vihanneksena tai siitä voi hauduttaa teetä. Lehdet ovat melko mietoja maultaan. Juuri sen sijaan on huumaavan ruusuntuoksuinen ja ruokakäytössä sitä kannattaa käyttää varoen. Maku on jopa pistävä.

Rohtona ruusujuuresta käytetään nimenomaan juurakkoa. Se on adaptogeeninen kasvi, joka vahvistaa elimistöä ja auttaa sitä selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa. Se voi lievittää kipuja ja päänsärkyä ja estää kasvainten kasvua.

 

3. Salvia

Tieteellinen nimi:

Salvia officinalis

Kasvin nimi tulee latinan sanoista “salvare”, parantaa ja “officinalis”, lääkkeenä käytetty.

Alkuperä ja kansanperinne:

Salvia kasvaa Etelä-Euroopassa luonnonvaraisena. Välimeren alueelta se on levinnyt pohjoisemmaksi roomalaisten ja luostarilaitoksen mukana. Myös Aasiassa viljellään paljon salviaa. Tarina kertoo, että kun hollantilainen kauppalaiva vei aikoinaan salviaa Kiinaan, siihen ihastuttiin niin paljon, että vastineeksi tarjottiin parasta teetä kolminkertainen määrä.

Salvia on yksi vanhimpia rohtokasveja, jota tiedetään viljellyn jo 6000 vuotta sitten. Siitä on tiedossa ikivanha, latinankielinen sanonta: Cur moriatum homo cui salvia croscit in horto? eliMiksi miehen annettiin kuolla, kun puutarhassa kasvaa salviaa.

Muita nimityksiä salvialle:

Maustesalvia, rohtosalvia, ryytisalvia

Kasvuvaatimukset:

Salvian talvenkestävyys Suomen oloissa on heikko, etenkin lumettomilla seuduilla. Toisinaan se kuitenkin onnistuu, ja silloin salvia kukkii upein sinisin kukin ja siementää runsaasti ympäristöönsä.

Kasvupaikka saisi olla melko multava, mutta jos haluat kokeilla talvettamista, sen pitäisi olla myös hyvin vettä läpäisevä. Yksivuotisena kasvatettuna salvia on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Aurinkoa ja lämpöä se kyllä kaipaa välimerellisenä kasvina.

Käyttö:

Salvialla on ominaisuus vähentää ruoan rasvaisuuden tuntua. Siksi se sopiikin erityisen hyvin kaikkien rasvaisten ruokien mausteeksi. Sen maku on omaperäinen, ehkä hieman saippuamainen ja vahva. Vahvaa aromia ei kuitenkaan kannata pelätä! Kokeilepa friteerattuja tai öljyssä rapeaksi paistettuja salvianlehtiä; ne ovat ihan himottavaa naposteltavaa.

Salviassa on estrogeenisesti vaikuttavaa hormoonia, minkä vuoksi sitä käytetään rohtona mm. vaihdevuosivaivoihin, imetystä lopetettaessa ja kuukautisvaivoihin. Salvialla on myös verensokeria alentava vaikutus, jota jo muinoiset diabeetikot hyödynsivät, vaikka eivät sairautensa nimeä silloin tunteneetkaan.

Salvia lievittää myös hengitystietulehduksia ja auttaa tulehduksiin.

 

4. Tilli

Tieteellinen nimi:

Anethum graveolens

Anethum tarkoittaa voimakastuoksuista ja lajinimi graveolens pahantuoksuista.

Alkuperä ja kansanperinne:

Tilli on yksivuotinen, Välimeren seudulta kotoisin oleva ruohokasvi. Muinaiset egyptiläisetkin sitä viljelivät, lähinnä rohto- ja hajustekäyttöön.

Pohjoismaissa tilliä on viljelty jo 1600-luvulta lähtien. Se on hyvin tunnettu Pohjois- ja Itä-Euroopassa, mutta läntisellä puolella lähes tuntematon.

Muita nimityksiä tillille:

Maustetilli, ryytitilli

Kasvuvaatimukset:

Tilli on muhevan ja multavan maan kasvi, joka ei pidä liian kuivasta ja paahteisesta paikasta yhtään. Se sopii erinomaisesti myös ruukkukasvatukseen.

Tilli kylvetään suoraan kasvupaikalleen alkukesästä. Se itää yleensä nopeasti ja satoa voi ruveta heti käyttämään, kun lehdet vain hieman kasvavat. Jos haluat kasvattaa kruunutilliä, eli saada aikaan kukinnon, älä katkaise kuitenkaan runkoa vaan kerää vain sivulehtiä käyttöön.

Käyttö:

Tillistä voidaan hyödyntää sekä lehdet, varsi, kukinto että siemenet. Kovat osat käytetään tyypillisesti säilöntään ja liemien maustamiseen, kun taas pehmeät lehdet tuoremausteena.

Rohtona käytetään siemeniä, joilla voi olla ruoansulatusta edistävä, kaasunmuodostusta hillitsevä ja kouristuksia laukaisevia vaikutuksia.

 

Tulossa verkkokauppaan kesällä.

 

5. Persilja

Tieteellinen nimi:

Petroselinum crispum

Petroselinum-nimi juontaa juurensa muinaiseen Kreikkaan. Nimi on ilmeisesti johdos sanoista “petros”, kivi tai kallio ja “selino”, selleri.

Alkuperä ja kansanperinne:

Persilja on myös kotoisin Välimeren alueelta. Villiintyneenä sitä voi tavata monin paikoin Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa, joten tarkka alkuperä ei ole tiedossa. Suomessa se kasvaa kuitenkin vain viljeltynä.

Persiljaa on käytetty jo antiikin ajoista, jolloin sitä arvostettiin erityisesti lemmenrohtona.

Suomessa sitä kasvatetaan yleensä yksivuotisena kasvimaalla. Se on kuitenkin kaksivuotinen kasvi. Jos sen ei vain anna kukkia toisena vuonna ja kerää lehtisatoa ahkerasti, se nousee maasta usein vielä kolmantenakin keväänä. Kukittuaan se kuitenkin kuolee.

Muita nimityksiä persiljalle:

Pietarsilja

Kasvuvaatimukset:

Persilja viihtyy multavassa, kalkitussa maassa parhaiten. Se kylvetään kasvupaikalle siemenistä, jotka tosin itävät hyvin hitaasti. Kylmyys ei haittaa, joten siemenet voi kylvää myös jo syksyllä, jolloin kasvu pääsee aiemmin alkuun.

Persiljasta on olemassa kähärä- ja sileälehtinen versio. Sileälehtinen on aromiltaan vahvempi ja sitä voi myös säilöä paremmin kuivaamalla. Kähäräpersilja, se meillä ehkä tutumpi, sopii paremmin pakastettuna säilöttäväksi.

Käyttö:

Persiljassa on runsaasti C-vitamiinia sekä A-vitamiinin esiastetta. Lisäksi siitä saa rautaa, kalsiumia, fosforia ja magnesiumia. Eli oikein terveellistä popsittavaa!

Persiljaa käytetään tyypillisesti keittojen mausteena sekä koristeena. Se sopii hyvin myös salaatteihin ja maustesekoituksiin.

Rohtona persiljaa on käytetty virtsatievaivoihin, reumatismiin, kuukautiskipuihin sekä ilmavaivoihin. Sillä on myös abortoiva vaikutus, minkä takia Pariisin ilotyttökatuja on joskus nimitetty persiljakaduiksi. Tämän vuoksi sitä ei suositella käytettäväksi raskaana ainakaan runsain määrin.

Persiljaa on tulossa verkkokauppaan myyntiin kesällä.

 

6. Samettirakuuna

Tieteellinen nimi:

Tagetes lucida

Alkuperä ja kansanperinne:

Samettirakuuna on kotoisin Etelä-Amerikasta, Sierra mandren vuoristosta. Se on ikivanha intiaanien käyttämä rohto, mutta tullut Suomeen vasta ihan viime vuosina.

Kyseessä on tutun samettikukan sukulainen, minkä kasvutavassa hyvin huomaa.

Muita nimityksiä liperille:

Rohtosamettikukka, meksikonrakuuna

Kasvuvaatimukset:

Samettirakuuna on mainio korvike rakuunalle! Maultaan se on hyvin samankaltainen, mutta nopeampi kasvuinen ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Samettirakuuna sopii hyvin niin kasvimaakasvatiksi kuin ruukkukasviksikin.

Multa saa olla muhevaa ja ravinteikasta ja paikka aurinkoinen tai puolivarjoinen. Samettirakuunaa kasvatetaan yksivuotisena, vaikka se kyllä kasvina on monivuotinen. Suomessa talvettaminen ei onnistu ulkona.

Käyttö:

Samettirakuuna sopii mausteeksi monenlaisiin ruokiin. Jos olet tottunut käyttämään rakuunaa, erityisesti hienoaromista ranskalaista rakuunaa, tämä yrtti sopii samoihin ruokiin. Itse olen tehnyt samettirakuunalla maustettuja porkkanoita, jotka eivät kyllä erotu klassisista rakuunaporkkanoista.

Säilöntä onnistuu helpoiten kuivaamalla jäykät versot nippuina ja irrottamalla kuivuneista versoista sitten lehdet ja kukat maustekäyttöön.

Samettirakuunaa on tulossa verkkokauppaan kesällä.

 

Kurkkaa tästä myös muut Yrttien kasvatus sarjan osat:

Osa 1, yleisiä viljelyohjeita

Osa 2, aurinkoisen paikan yrtit

Osa 3, multavan maan yrtit

 

Jätä kommentti