Miksi ruukkutaimi ei ole neutraali valinta – taimituotannon ympäristövaikutukset käytännössä

Talvella taimisto on hiljainen. Ruukut seisovat riveissä, muovikate niiden alla, kasvualustat säkeissä varaston nurkassa. Kaikki näyttää normaalilta. Tältä taimituotanto näyttää.

Mutta tuotantotapa ei ole koskaan neutraali.

Tämä oivallus ei tullut yhdessä yössä. Se kasvoi vähitellen, aina kun jokin yksityiskohta alkoi hiertää.

Yritys irrottautua turpeesta

Yksi merkittävimmistä sysäyksistä tuli, kun halusimme vaihtaa ruukuissa käytettävän turvepohjaisen kasvualustan ekologisempaan vaihtoehtoon.

Löysimme läheltä järviruokopohjaista kasvualustaa valmistavan yrityksen. Ajatus tuntui täydelliseltä: järviruokoa kerättiin rantojen avaamisen yhteydessä, ravinteita poistui vesistöistä, ja sivuvirrasta syntyi kasvualusta. Tilasimme ensin säkeissä, sitten suursäkeissä.

Tuntui, että olimme löytäneet ratkaisun.

Sitten huomasimme muovinarun silppua kasvualustan seassa. Paalinarut, joilla järviruoko oli niputettu, silppuuntuivat prosessissa. Kommentti oli, että ei haittaa – ne menevät lehmänkin ruoansulatuksesta läpi.

Mutta kysymys ei ollut ruoansulatuksesta. Kysymys oli mikromuovista.

Luottamus mureni. Ja jouduimme palaamaan takaisin turvepohjaiseen kasvualustaan. Tässä kohtaa oivallus vahvistui: ruukkutaimituotanto rakentuu materiaalien varaan, joita ei ole helppo korvata ilman uusia ongelmia.

Muovin arki

Muoviruukku ei ole abstrakti asia. Se on konkreettinen pino.

Opiskeluaikana näimme puutarhan, jossa oli kokeiltu palautettavia ruukkuja. Halli oli täynnä palautettuja astioita. Niiden desinfiointi olisi vaatinut valtavasti vettä, pesuaineita ja työaikaa. Ekologiseksi tarkoitettu ratkaisu ei ollutkaan yksinkertainen.

Meilläkin ruukkuja sai palauttaa. Muutama asiakas toi niitä takaisin. Ruukut odottivat vuoden karanteenissa ennen uudelleenkäyttöä. Mutta kun 80 % taimista lähtee verkkokaupan kautta muualle Suomeen, palautus ei ole realistinen ratkaisu.

Ruukkutaimituotanto on järjestelmä

Rikkinäisiä ruukkuja kertyi joka vuosi isoja pinoja. Silppua päätyi ympäristöön. Säkillisiä ruukkuja vietiin jäteasemalle – polttoon, koska taimistoruukut eivät ole pakkausjätettä.

Ruukku ei ole vain astia. Se on järjestelmä.

Ristiriita kuljetuksessa

Ruukkutaimi on painava. Mitä suurempi ruukku ja mitä kosteampi kasvualusta, sitä paremmat olosuhteet kasville – mutta sitä raskaampi kuorma kuljetukselle.

Kasvin kannalta olisi hyvä iso ruukku ja märkä multa. Kuljetuksen kannalta pieni ruukku ja kuiva kasvualusta. Tämä on sisäänrakennettu ristiriita.

Kun aloimme myydä laajemmin jakotaimia ja avojuurisia taimia, pakkaustapa muuttui.

Taimi nostetaan maasta vasta, kun se lähtee matkaan. Ylimääräinen multa varistellaan pois. Juurakko kääritään kosteaan lampaanvillaan, joka sitoo vettä ja voidaan istuttaa maahan sellaisenaan. Päälle kevyt suojaus. Samassa laatikossa voi kulkea useita taimia päällekkäin.

Paino vähenee. Tilankäyttö tehostuu. Ympäristökuorma pienenee. Mutta tärkeämpää on se, että tuotantotapa muuttuu.

Kontrolloitu tila vai elävä ympäristö?

Ruukkutaimialue on usein “siisti”: muovikate ruukkujen alla, rikkaruohoton pinta, selkeät rivit.

Meillä ruukkujen alla on ollut muovikate, rivien välissä leikattava nurmi. Useimmilla taimistoilla käytetään yhtenäistä muovikangasta. Tällaisella alueella ei kasva käytännössä mitään muuta.

Muovi kuluu. Silppuuntuu. Muuttuu mikromuoviksi.

Jakotaimet ja avojuuritaimet kasvavat meillä dynaamisilla istutusalueilla. Luonnonkasvit niityllä. Metsäkasvit metsässä. Ero ei ole vain visuaalinen. Se on ajattelutavan ero.

Se hetki, jolloin päätös syntyi

Ympäristökasvattajaopintojen aikana tein yrityksellemme kestävän kehityksen kartoituksen. Purin taimituotannon prosessin osiin.

Tämä sai minut pohtimaan, millainen olisi ekologinen taimituotanto, joka ei perustuisi muoviin, turvepohjaisiin kasvualustoihin ja raskaaseen kuljetukseen.

Vaikka emme käytä torjunta-aineita, ruukkutaimimalli aiheuttaa ympäristökuormitusta suoraan ja välillisesti: kasvualusta, muovi, kuljetus, tilaratkaisut.

Ristiriita oli liian suuri ohitettavaksi.

Kysyin: onko mahdollista kasata tämä prosessi uudelleen?

Ratkaisu ei ollut tekninen innovaatio. Se oli ajattelun muutos.

Kun luopui ajatuksesta “eihän näin voi tehdä”, vaihtoehto oli yllättävän yksinkertainen: kasvatetaan kasvit maassa. Tätä ajattelua olemme kuvanneet tarkemmin ekologisen taimiajattelun linjauksessamme.

Ruukkutaimi ei ole paha. Se ei ole neutraali.

Tämä ei ole hyökkäys ruukkutaimia vastaan. Se on toteamus: jokainen tuotantotapa on valinta.

Me valitsimme toisenlaisen tavan.