Lisää monimuotoisuutta puutarhaan

Kotipuutarhojen merkitys luontokadon pysäyttäjinä on paljon suurempi kuin moni ajattelee. Ovathan Suomen 1,75 miljoonaa pientalon pihaa jo pinta-alanakin merkittävä kokonaisuus. On ekoteko lisätä monimuotoisuutta puutarhaan!

Ympäristöasioissa puhutaan usein isoista asioista, hiilitonneista, tuhansista ennallistettavista hehtaareista, miljoonista euroista. Meillä jokaisella on kuitenkin ihan aito ja merkittävä mahdollisuus vaikuttaa ympäristöön ihan siellä omalla pihalla. Tätä vastuuta ei voi paeta maatalouden, tehtaiden tai hallitusten taakse. Se on meidän jokaisen omilla harteilla.

Mikä sitten on ekologisesti hyvää puutarhan rakentamista ja hoitoa? Tämä onkin monisyinen kysymys, johon saa välillä hyvinkin ristiriitaisia vastauksia. Ei ole helppoa valita niistä sitä oikeaa, eikä aina edes ole vain yhtä oikeaa.

Perhobaarista liskonpetiin -kirja auttaa lisäämään monimuotoisuutta puutarhaan helpoin ja mukavin keinoin. 

 

Monimuotoisuutta puutarhaan tekemällä ja jättämällä tekemättä

Kirjan alussa tartutaan siihen usein kaikkein vähimmälle jääneeseen osa-alueeseen: maahan. Minun mielestäni puutarhan maa saa ihan liian vähän huomiota sekä netin neuvontapalstoilla että puutarhakirjoissa. Sitä käsitellään usein ikäänkuin passiivisena, kuolleena elementtinä, jonka ainut tehtävä on pitää kasvit paikoillaan. 

Oikeasti maa on kuitenkin sen tärkein elementti siellä pihalla, johon olisi syytä kiinnittää paljon enemmän huomiota. 

”Monimuotoinen ja virkeä maaperän elämä on kuin kone, joka lahjoittaa kasveille terveyttä ja hyvää kasvua.”

Kirjassa kerrotaan maaperän eliöistä selkeästi, paikoin jopa tarinallisesti, mutta silti tiukasti tieteellisissä faktoissa pysyen. Vaikka ympäristöasiat ja biologia ovat joskus monimutkaisia, kirja on hyvin helppolukuinen ja ymmärrettävä.

Tiesitkö muuten, että Pohjois-Amerikassa madot kuolivat viime jääkauden aikana sukupuuttoon? (Minä en tiennyt!) Matoja ei enää ollut ja kuolleet kasvinosat jäivätkin maahan. Vuosituhansien aikana ekosysteemi sopeutui tähän, kunnes 1500-luvulla ihmiset toivat madot mukanaan. Nyt niistä on tullut paikoin haittalajeja, jotka syrjäyttävät esimerkiksi tuhat- ja satajalkaiset ja muut lehtien maan pinnassa tuhoajat.

Malliesimerkki siitä, miten toisaalla hyötylaji voi toisaalla ollakin haitaksi. Ja useimmiten kyse on silloin ihmisen tälle uudelle alueelle kuljettamasta lajista.

Monimuotoisuutta puutarhan maaperään saat monella eri tavalla, sekä tekemällä että jättämällä jotain tekemättä. Kirjassa on vinkkejä niin matojen määrän lisäämiseen kuin puutarhan hoitotoimien muokkaamiseen ja kompostointiinkin.  Myös erilaiset hyönteiset, nilviäiset ja muut kasvijätteen käsittelijät sekä maan muokkaajat kirja esittelee kattavasti.

 

Vesi on elämän ehto

Jos sinulla on mahdollisuus tehdä pihaasi jonkinlainen vesiaihe, se lisää monimuotoisuutta ja lajikirjoa yllättävän paljon. Eläimet tarvitsevat toki vettä juodakseen, mutta myös asunnokseen. Veden äärellä, oli se vesi sitten pieni allas tai isompi lampi, elää hyvin monimuotoinen ja rikas eliöstö.

Veden äärellä elävät otukset kirjassa esitellään kuvin ja sanoin.

Kirjasta löytyy ohjeita paitsi erilaisten vesiaiheiden rakentamiseen, myös niiden hoitoon luonnonmukaisesti. Pihalampeen ei toki voi mitään puhdistuskemikaaleja käyttää!

Tuikitärkeät hyönteiset

Hyönteisistä pölyttäjät ovat saaneet palstatilaa mediassa eniten. Niiden merkitys ja myös ahdinko lienee jo kaikkien tiedossa. Mutta monet muutkin vähemmän trendikkäät hyönteiset kaipaavat tilaa puutarhasta.

”Hyönteislajeja on maailmassa yli miljoona eli yli puolet kaikista eläinlajeista. Ne ovat keskeisiä tekijöitä monimuotoisuudessa.”

Pölyttäjätkin toki tässäkin kirjassa saavat palstatilaa. Ohjeet löytyy niin ötökkähotelliin kuin perhosbaariinkin.

 

Tunteita jakavat matelijat ja sammakot

Matelijoita ei meidän pohjoisissa olosuhteissa paljoa ole, vain kuusi eri lajia. Vaskitsa, ranta- ja kangaskäärme, kyy sekä sisilisko ja hietasisilisko. Näistä etenkin sisiliskot ovat tuttu näky monilla pihoilla.

Kyy on usein epätoivotumpi vieras ja sen karkottamiseen onkin kirjassa myös ohjeet.

Sammakkoeläimet ovat oma erikoinen porukkansa. Ne ovat vaihtolämpöisiä ja ne hengittävät sekä keuhkoilla että herkällä ihollaan. 

Linnut puutarhassa vierailulla ja pesimässä

Linnut ovat ihan oleellinen osa monimuotoista puutarhaa. Ja useimmista myös mukavaa seurattavaa.

Lintujen talviruokinta on yksi keino niitä houkutella pihaan, pesäpönttöjen laitto toinen.  Mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt lintujen kesäisen ravinnonsaannin turvaaminen. Kaikki linnut eivät myöskään pöntöissä pesi, joten muunkinlaisia pesintäpaikkoja pitäisi löytyä.

Moni lintulaji on hyönteissyöjä. Eli lisäämällä hyönteisiä pihaan, lisäät samalla myös lintuja. Hyönteisiä saat parhaiten, kun annat kasvien kasvaa. Eli jätä nurmikko pitkäksi ja anna sen kukkia. Jätä perennat ja muut ruohovartiset talventörröttäjiksi.

Linnuista marjoja syövät rastaat ovat välillä vähän vähemmän tervetulleita pihavieraita. Niiden luontoystävälliseen karkoitukseen löytyy kirjasta myös ohjeita.

Kirjan lopussa on muutama sivu annettu myös nisäkkäille, vaikka niiden merkitys pihan monimuotoisuudelle on ehkä vähäisempi. Osa näistä on myös enemmän haittalajeja kuin hyödyksi: rotat, pelto- ja vesimyyrät, rusakot ja hirvieläimet tekevät puutarhassa usein enemmän vahinkoa kuin tuovat iloa ja hyötyä.

 

Kenelle suosittelen Perhosbaarista liskonpetiin -kirjaa?

Pihan monimuotoisuuden lisääminen ja elinympäristöjen tarjoaminen on minusta tärkeää ihan jokaiselle pihanomistajalle. Luontoa pitää suojella siellä, missä sitä vielä on suojeltavaksi ja se on mahdollista. Kotipuutarhat ovat tässä tärkeässä asemassa.

Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka haluaa lisää monimuotoisuutta puutarhaan ja kaipaa siihen käytännönläheisiä vinkkejä ja ohjeita. Vinkkejä ja uutta tietoa siitä löytyy tällaiselle vähän kokeneemmallekin puutarhan hoitajalle.