Hyötyviljelyn aloittelijalle mainio perusteos!

Minun puutarhaharrastukseni alkoi kiinnostuksesta kasvattaa ruokaa omalla pihalla. Siinä on jotain hyvin syviin tunteisiin vetoavaa, kun voi omin käsin kasvattaa jotain ”oikeaa ruokaa”! Vaikka omavaraisuus on näistä puuhasteluista kaukana, jotain turvallisuuden tunteita se varmasti herättää.

Sittemmin ajatukseni puutarhan hyödystä on laajentunut ihmisen tarpeiden miettimisestä paljon laajemmaksi ja sen merkitys osana luontoa on korostunut. Silti hyötyviljely on edelleen erittäin tärkeä osa puutarhailuani. Kasvimaa pitää laittaa, jussiksi saada omat potut ja kesäsalaattiin retiisit, tomaatit ja kurkut omalta pihalta. Luonnonkasveja ja perennoja olen opetellut myös katsomaan myös ravintokäytön näkökulmasta. 

Hyötyviljely on puutarhan ja oman pihan parasta antia! 

Jos alkuun pääseminen tuntuu kuitenkin haastavalta, Keittiötarhurin vuosi -kirjasta löytyy mainiot neuvot ja vinkit hyötyviljelyn aloittelijalle.

 

Hyötyviljelyä luontoa kuunnellen

Keittiötarhurin vuosi kirja on ruotsalaisen puutarhurin ja ”tv-kasvon” Linda Schilénin kirjoittama. Sen ohjeet on kääntäessä muokattu myös Suomeen sopivaksi. Ruotsi ja Suomi nyt eivät kauheasti ilmastollisesti toisistaan eroakaan.

Pidän kirjoittajan asenteesta:

Riippumatollekin on kyllä käyttöä. Yhtä tärkeää kuin rehkiä kitkemässä, on pysähtyä välillä unelmoimaan ja suunnittelemaan…

Toisinaan helppohoitoisuus tarkoittaa puutarhanhoidossa sitä, että ei tehdäkään mitään vaan annetaan luonnon hoitaa.

Kirja antaa hyvän ja kattavan aloituspaketin hyötyviljelyn aloittelijalle. Siinä käydään keittiötarhan työt läpi vuodenkierron tahtiin, mikä on minusta aina erinomainen lähtökohta puutarhakirjalle! Vuosi alkaa viljelypaikan valinnasta ja päättyy syystöihin. Ohjeita saat niin kasvivalintoihin ja kasvupaikan olosuhteiden huomioimiseen kuin varsinaisiin hoitotoimiin harvennuksesta kasvinsuojeluun asti.

Avomaalla, laatikoissa tai ruukuissa – hyötyviljelyn aloittelijalle tiivis esittely eri tavoista

Ruoan kasvattamisen onnistuu monenlaisissa paikoissa ja eri tapoihin kirja tarjoaa kattavan esittelyn. Laatikkoviljely (tai meillä puhutaan useimmiten lavaviljelystä) on nykyään suosittua ja siihenkin kirjassa on hyvät ohjeet. 

Kirjassa neuvotaan kuitenkin laittamaan laatikon pohjalle muovipohjaista katekangasta, jota en kyllä itse suosittele. Toki se yhden kesän käytössä ihan ok toimii ja sen saa vielä ehjänä sieltä pois. Mutta paljon parempi vaihtoehto on esimerkiksi lampaanvilla, josta voit lukea tarkemmin tästä. Siitä ei irtoa mikromuoveja, vaikka syystä taikka toisesta et laatikkoviljelmää pois purkaisikaan.

 

Pidin kirjassa erityisesti käytännönläheisistä ja selkeistä viljelyohjeista. ”Linda vinkkaa” ohjeista moni oli sellainen, että voi kun olisin itse sellaisia aloittelijana nähnyt! Kuten vaikkapa tämä:

Yhdestä punajuuren siemenestä tulee useampia taimia, joten punajuuririvit on harvennettava, vaikka ne olisi kylvänyt harvakseltaan.

Maanparannus ja -hoito saavat kirjassa myös paljon tilaa, mikä on mainio juttu. Viljelykierto opastetaan selkeästi ja mukana on myös hyviä ohjeita kotitekoisiin lannoitteisiin.

Lajikevinkkejä ja reseptejä

Kasvikohtaisten viljelyohjeiden lisäksi kirjassa on mukana myös vinkkejä lajikkeiden valintaan. Muistan ihmetelleeni aloittelevana keittiötarhurina eri lajikkeita, miksi niitä ylipäätään on ja millä perustein niitä kuuluisi valita. Lajikkeilla on kuitenkin monilla kasveilla tosi iso merkitys viljelyn onnistumiseen. Sillä on väliä, onko vaikkapa härkäpapulajike ”aikainen” vai ”myöhäinen” tai sopiiko tomaattilajike ruukkukasvatukseen ollenkaan.

Nämä ohjeet ja vinkit lajikevalintoihin voi olla kullan arvoisia hyötyviljelyn aloittelijalle! 

Lajikohtaisten ohjeiden mukana on myös muutamia kivoja reseptejä oman maan antimista kokeiltavaksi. En ole näitä ohjeita itse testannut, mutta hyvältä ne kuulostaa!

 

Myös marjat ovat saaneet ihan oman lukunsa Keittiötarhurin vuosi -kirjassa. Ne ovatkin hyötyviljelyn aloittelijalle tärkeitä luottokasveja, helppohoitoisia ja hyväsatoisia vuodesta toiseen.

 

Ruoan kasvattajan kutsumattomat vieraat

Oman lukunsa kirjassa on saaneet myös haittaeläimet ja yleisimmät taudit. Henkilökohtaisesti minusta kotipuutarhureita varoitellaan vähän turhan paljon kaikenlaisista haittaötököistä. Kyllä, osa niistä saa nopeasti isoa vahinkoa aikaan, mutta vieraslajeja lukuunottamatta ne tuholaisetkin kuuluvat toimivaan ekosysteemiin. 

On parempi, että puutarhassa on aina jonkin verran myös tuholaisia. Silloin siellä on myös niiden luontaisia vihollisia, eikä tuholaiskannat pääsee röyhähtämään koskaan liian suureksi. Ajatus, että puutarhaan vieraiksi hyväksyy vain ”hyvikset” ja ”pahikset” koitetaan tuhota viimeistä myöten, on pitkän päälle kestämätön ja työläs. Monimuotoisuus on parasta!

 

Pitkän miinuksen kirja saa kuitenkin kotitekoisesta torjunta-aineesta, joka jälleen sisältää mäntysuopaa! Ei, ei ja vielä kerran ei. Mäntysuopa tai mikään muukaan saippua ei kuulu puutarhaan ollenkaan. Pelkkä vesi, ehkä terästettynä jollain kasviaineella (nokkonen, terttuselja, peltokorte, valkosipuli) on oikein toimiva ruiskute, jos haluaa esim. torjua kirvoja tms. ötököitä.

Jätetään ne saippuat sinne sisätilojen siivoukseen, jooko?

 

Kenelle Keittiötarhurin vuosi -kirjaa suosittelen?

Suosittelen tätä kirjaa hyötyviljelyn aloittelijalle, joka kaipaa perustietoa ja käytännön ohjeita ruoan kasvatuksen aloittamiseen. Ohjeita seuraamalla saat varmasti hyvän alun huippumukavalle ja hyödylliselle harrastukselle!

Tähtiä tämä kirja menetti suopaliuosohjeesta sekä muovikankaiden käytöstä laatikkotarhoissa. Muuten ohjeet olivat toimivia ja helppoja.